Signaalit ovat elektroniikassa ja sähkötekniikassa yleensä:

Ajan mukaan ottaminen tarkasteluun tarkoittaa lähinnä sitä, että jokin muutuu ajan kuluessa. Esimerkiksi pistorasiasta saatava verkkojännite on nimellisesti 230 V RMS, mutta jännite vaihtelee usean sadan voltin vaihteluvälillä tietyllä taajuudella, kääntäen välillä napaisuuttaan.

Eräs tapa jakaa elektroniikan signaalit on jako analogiisiin ja digitaalisiin signaaleihin. Monessa digitaalisessakin laitteessa on osia, joissa käsitellään analogisia signaaleita. Tälläin tarvitaan rajapinta, jossa analoginen signaali muutetaan digitaaliseen muotoon tai digitaalinen analogiseen. Kvantisointi, resoluutio, bittien lukumäärä ja näytteistystaajuus määräävät AD- ja DA-muunnoksen ominaisuuksia. Mitä enemmän bittejä ja sitä kautta pienempi resoluutio sekä mitä suurempi näytteistystaajuus, sitä paremmin analoginen signaali voidaan muutaa digitaaliseen muotoon.

Peruspiiriteoriat yksinkertaistavat elektroniikan piirilaskuja tiettyjen laskutapojen tai mallien mukaan. Ohmin laki U = RI yhdistää jännitteen, resistanssin ja virran - kun kaksi näistä tiedetään, voidaan kolmas laskea. Kirchoffin virtalaki sanoo, että johdon haarautuessa virta haarautuu myös, ja kaikkien tästä solmupisteestä kulkevien virtojen summa on nolla. Kirchoffin jännitelaki taas kertoo, että kaikkien piiriosasten yli olevien jännitteiden summa on nolla. Nämä sähköisten piirien perusteoriat eivät ole kovin monimutkaisia, mutta niitä tarvitaan vielä myöhemmin tällä kurssilla.

Eräs muistisääntö Ohmin lain ja sähkötehon P laskemiseksi on PUIMURI, eli P = UI ja U = RI.